Nyt on tämäkin haave sitten toteutettu, oma blogi. Oma pätevyys tähän touhuun tietysti vähän arveluttaa, niin atk-taitojen kuin filosofian ynnä muun tietämykseni osalta. Ajattelin kuitenkin olla ottamatta asiaa liian vakavasti ja pitää blogin aihepiirin melko laajana ja avoimena näin ainakin aluksi.
Ranskassa vaihdossa ollessa tuli pidettyä yhteistä vaihto-blogia rakkaan ja blogi-osaavan avomiehen kanssa ja jälkikäteen ajateltuna kirjoittaminen olikin käytännöllisesti ja terapia-mielessä hyvä idea. Vastaavasti ajattelin tästäkin hommasta repiä jotain utiliteettia, erityisesti omien ajatusten kirjallisen ilmaisemisen harjoittelu on tavoitteena. Kirjoittaminen ei ole koskaan ollut minulle vahvin itseilmaisukeino, ja puhumalla keskustelun ja vasta-argumenttien luonnistuminen tuntuu helpommalta ja tietenkin nopeammalta. Kirjoittamisessa on kuitenkin se etu, että juttuja ehtii miettiä pitemmälle eikä tule lauottua mitä sattuu. Näinpä toivottavasti bloggaaminen eli omien ajatusten altistaminen muiden ihmisten tietokonenäytöille auttaa kehittämään omaa kriittistä ajattelua.
Asioiden otsikoiminen on ehkä kauheinta kirjoittamiseen liittyvää mitä tiedän. Lukiossa äidinkielen esseistä otsikot tuppasivat tuskastuneen alitajunnan vuoksi unohtumaan, kandin tutkielman otsikoksi taas jäi omasta mielestäni täysin vitsiksi tarkoitettu työnimi kun en lopulta muutakaan keksinyt. Blogin nimi vasta vaikea onkin.
Jostakin keksin ruveta miettimään hyvien kirjojen nimiä (kaipa ne kirjailijatkin tuskailevat samasta asiasta) ja sitä kautta päädyin Milan Kunderan Olemisen sietämättömään keveyteen , jonka olen lukenut kauankauan sitten, mutta josta pidin kovasti. Oleminen viittaa tietysti sanana Heideggeriin (josta en juurikaan osaa sanoa) sekä eksistentialismiin. Keveys taas tuo mieleen Timo Airaksisen, joka kirjoittaa Hulluuden houkutuksessa kiinnostavasti Tarzanin hahmon keveydestä, joka taas tuo mieleen Rousseaun näkemykset luonnosta ja yhteiskunnasta. Eli tämä assosiaatio-ketju sai minut mieltymään tuohon kyseiseen nimeen, ja vielä vaihtamalla sietämättömän tilalle sanan vaihteleva, sain sen resonoimaan paremmin oman elämäni kanssa.
Itselleni asiat, mieltymykset ja tuntemukset kun vaihtelevat ja olemisen raskaus ja keveys vuorottelevat riippuen tilanteista. Filosofian opiskeluun yhdistetään usein vaikeus ja raskaus, ja ehkäpä filosofia pidetään raskasmielisenä tyyppinä. Itseäni en kuitenkaan kehtaa edes filosofiksi kutsua, enkä oikein nää tuota raskas-keveä -jaottelua tuolla tavoin mielekkäänä. Filosofia voi olla kevyttä, lennokasta ja vapauttavaa, kun taas fiktiivisen sairaalasarjan jakso voi olla raskas. Jos joku nimittää minua kevyeksi ihmiseksi, en suinkaan loukkaannu, vaan olen mielissäni että se puoli minusta näkyy ulospäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti