Toisaalta kerrotaan tyynen rauhallisesti, että puolet maapallon lajeista saattaa kadota tässä näillä näppäimillä; siispä ei auta itku markkinoilla, olemmehan me vain yksi laji muiden joukossa emmekä mahda asialle mitään. Uutisessa kerrotaan myös edellisen sukupuuttoaallon johtaneen dinosauruksien häviämiseen maapallolta 60 miljoonaa vuotta sitten, jolloin ihmisellä mitä todennäköisimmin ei vielä voinut olla sormiaan pelissä.
Toisaalta taas yhtäkkiä syyllistetäänkin ihmistä, jonka julmuuksien ansiota tämä lajien häviäminen on. Sitten ladellaan perään seurauksia, joita tällä toiminnalla on ihmisten kannalta (omeinoiden hinnan kallistuminen?!?), niin että jokaiselle tulisi varmasti huono omatunto. Samanlaista retoriikkaa käytetään myös ilmastonmuutoksesta puhuttaessa. Puhutaan ekologisesta jalanjäljestä, päästöistä ja kulutuksesta. Sitten taas mennään toiseen ääripäähän kerrottaessa, että onhan se ilmasto muuttunut ennenkin, ja jopa ennen ihmislajin kehittymistä.
Kaikenlaisia salaliittoteorioita voidaan kehittää siitä, miten koko ilmastonmuutos on yksi suuri huiputus. Tai sitten voidaan mennä itseemme ja ihan oikeasti miettiä, onko se hyvä asia koittaa ylläpitää planeetan herruutta keinolla millä hyvänsä. Vaikka olenkin kallistuvainen jälkimmäiseen vaihtoehtoon, tunnen silti jonkinlaista epäilystä näiden ilmasto- ja biodiversiteettipaasauksien kohdalla. Vaikka luotankin enemmän tieteilijään kuin poliitikkoon, voi kumpikin vetää kansaa höplästä.
