Dewey kritisoi teoksensa Demokratia ja kasvatus viimeisessä luvussa erilaisia moraaliteorioita siitä, että ne perustuvat dualistiseen ajatteluun, jossa mieli ja toiminta erotetaan toistaan. Yleisin kahtiajako tehdään niin sanotun sisäisen ja ulkoisen, moraalin tapauksessa toiminnan motiivin ja seurausten välillä. Vaihtoehtoiset moraalinäkemykset identifioivat moraalin siis jompaan kumpaan hyläten toisen, mikä vääristää koko moraalin luonteen. Deweylle reflektio ja toiminta kulkevat käsi kädessä, toiminnasta ja sen seurauksesta piittaamaton motiivi on ajatuksena hyvin kummallinen. Kun joudumme esimerkiksi mukauttamaan toimintaamme muuttuvissa olosuhteissa, joudumme testaamaan tekojemme mahdollisia seurauksia "mielikuvitusmaailmassamme". Tämä heijastuukin eräissä moraaliteorioissa jyrkkänä erotteluna ulkoisen ja sisäisen välillä. Kun toiset teoriat pitivät sisäistä mielikuvitusmaailmaa moraalin asuinsijana ja ulkoista moraalisesti irrelevanttina, syntyi vastareaktiona tälle utilitaristisia ja hedonistisia teorioita, jotka taas sijoittivat tekojen moraalisuuden mittaamisen yksinomaan ulkoiseen toimintaan.
Toinen tyypillinen jaottelu moraaliteorioissa tehdään periaatteen ja intressin välillä. Periaate tarkoittaa siis jotain yleistä, ja intressi taas yksiön omaa, henkilökohtaista päämäärää. Ongelma tässä kahtiajaossa piilee itsen (self) ja intressin suhteessa. Dewey ei nää yksilötä/itseä eheänä ja irrallisena entiteettinä, vaan nimenomaan intressien rakentamana. Kun valitsen auttaa vanhusta portaissa, teen itsestäni avuliaan ihmisen. Epäitsekäs, henkilökohtaisten intressien (vaikkapa kiire) vastainen, nouseekin tässä toiminnassa korkeampaan arvoon. Konfliktissa periaatteen ja intressin välillä onkin kyse valinnasta vanhan tottumuksen ja itsen muovaamisen välillä. Dewey kritisoi myös tyypillistä näkemystä periaattesta jonain abstraktina ja laajana velvollisuutena; käytännön toiminnassamme periaatteet edustavat jonkin tietyn, olosuhteisiin sidotun toiminnan toteutumisen edellytyksiä. Periaate ei oikeuta toimintaa, periaate on vain toinen nimi toiminnan jatkuvuudelle.
Lisäksi moraaliteoriossa ei Deweyn mukaan anneta tarpeeksi hyväksyntää jokapäiväiselle käytännön älykkyydelle. Kun moraali sidotaan tietoon hyveistä, sillä ei ole mitään tekemistä aitojen käytännön tilanteissa syntyvien konfliktien kanssa. Tiedon ja toiminnan välttämätön suhde tulisi pitää moraalin ytimessä. Toinen tärkeä moraalin ulottuvuus on sen linkittyminen sosiaalisiin suhteisiin. Moraali mitataan sosiaalisissa käytännöissä. Moraali opintaankin kommunikaation ja yhteistoiminnan kautta. Tämä toimiikin argumenttina Deweyn "koulu pienoisyhteiskuntana"-ajatuksen puolesta: "Intrest in learning from all the contacts of life is the essential moral intrest."
Dewey, John: Democracy and Education (1966) Macmillan Publishing Co., Inc. New York
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti